ROTUMÄÄRITELMÄ JÄMTLANNINPYSTYKORVA

(Hyväksytty: FCI 3.5.2000, SKL-FKK 26.4.2001)

FCI: n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset tyypit.

Alkuperämaa: Ruotsi

KÄYTTÖTARKOITUS

Jämtlanninpystykorvaa käytetään pääsääntöisesti hirvenmetsästykseen, joskin – etenkin entisaikoina – sillä on metsästetty myös karhua ja ilvestä, jopa metsäkanalintuja. Käyttötarkoitus asettaa suuret vaatimukset voimakkuudelle ja kestävyydelle.

LYHYT HISTORIAOSUUS

Jämtlanninpystykorva tunnustettiin virallisesti omaksi rodukseen vasta vuonna 1946. Oman rotumääritelmän saaminen kesti kovin pitkään siksi, että harmaapystykorva ja jämtlanninpystykorva arvosteltiin kauan samana rotuna. Rotu on kuitenkin peräisin jo niiltä ajoilta, jolloin metsästäjäkansat asettuivat Norlantiin. Se kuuluu havumetsävyöhykkeen kookkaisiin metsästyspystykorviin.

YLEISVAIKUTELMA

Suurikokoinen, korkeuttaan pitempi pystykorva; kuiva, voimakas ja tiivisrakenteinen, kuitenkin notkea ja ryhdikäs. Runko ei saa vaikuttaa pitkältä eikä myöskään olla liian raskas.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE

Rohkea ja tarmokas, silti rauhallinen.

PÄÄ

Kuiva, pitkänomainen ja korvien välistä suhteellisen leveä.

KALLO-OSA

Loivasti kaareva.

OTSAPENGER

Selvästi havaittava, ei liian jyrkkä.

KIRSU

Leveä.

KUONO-OSA

Etäisyys otsapenkereestä kirsuun on hieman pienempi kuin otsapenkereestä niskakyhmyyn. Kuono kapenee tasaisesti kirsua kohti, se ei saa vaikuttaa ylhäältä eikä sivulta katsottuna suipolta. Kuononselkä on suora, leveä ja voimakas.

HUULET

Tiiviisti sulkeutuvat.

PURENTA

Leikkaava.

POSKET

Litteät.

SILMÄT

Ruskeat. Ilme on tarkkaavainen ja rauhallinen. Silmäaukot ovat hieman soikeat.

KORVAT

Ylöskiinnittyneet, jäykästi pystyssä, teräväkärkiset, liikkuvaiset ja hieman pitemmät kuin korvantyven levein kohta. Korvalehden sisäpuoli on runsaskarvainen.

KAULA

Pitkä, kuiva, vahva ja ryhdikäs.

RUNKO

Vahva, kuiva ja hieman säkäkorkeutta pitempi.

SELKÄ

Suora, säästä lantiota kohti hieman laskeva.

LANNE

Leveä ja hyvin kehittynyt.

LANTIO

Leveä ja vain hieman viisto.

RINTAKEHÄ

Syvä ja selvästi kaareutunut.

ALALINJA JA VATSA

Vatsaviiva on hieman ylösvetäytynyt.

HÄNTÄ

Ylöskiinnittynyt, keskipitkä ja tasapaksu. Asennoltaan löysästi kiertynyt ja matalalla reittä vasten kaareutunut. Häntä on tiheäkarvainen, ei viirimäinen.

ETURAAJAT

Eturaajat ovat kuivat, suorat ja voimakkaat.

LAVAT

Pitkät ja viistot.

KYYNÄRPÄÄT

Tiiviisti rungonmyötäiset.

ETUKÄPÄLÄT

Vahvat, hieman soikeat ja eteenpäin suuntautuneet. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä.

TAKARAAJAT

Takaraajat ovat takaa katsottuna yhdensuuntaiset, sivulta katsottuna polvi- ja kinnerkulma ovat selvät.

TAKAKÄPÄLÄT

Kuten etukäpälät.

LIIKKEET

Voimakkaat ja vapaat, hyvä askelpituus. Ravissa täysin tai lähes yksijälkinen (etu- ja takakäpälät astuvat rungon keskiviivan kohdalle tai lähelle sitä).

KARVA

Kaksinkertainen karvapeite. Peitinkarva on tiheää, mutta melko rungonmyötäistä, aluskarva lyhyttä, pehmeää ja vaaleaa, mieluiten
kermanväristä. Karva on päässä ja raajojen etupuolella lyhyttä ja sileää, pitempää rinnassa, kaulassa, hännässä ja eturaajojen sekä
reisien takaosassa.

VÄRI

Tumman- tai vaaleanharmaa. Rodun erityispiirre on vaaleanharmaat tai kermanväriset alueet kuonossa, poskissa ja kurkussa. Samaa väritystä esiintyy myös vatsassa, raajoissa ja hännän alapuolella.

SÄKÄKORKEUS

Urokset 57 – 65 cm, ihannekorkeus 61 cm; nartut 52 – 60 cm, ihannekorkeus 56 cm.

VIRHEET

Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Keltaiset silmät; voimakkaasti
kiertynyt, lyhyt tai suora häntä; nokiset värit; liian lyhyt karvapeite; hento luusto.

VAKAVAT VIRHEET

Kupera otsa ja pyöreät posket (lanttupää), suippo kuono; muiden hampaiden kuin P1:en puuttuminen; neliömäisyys; honteluus
(hämähäkkimäisyys), raskaus ja lymfaattisuus; litteät käpälät; solmio (kurkussa ja rinnassa olevien merkkien välissä oleva yhtenäinen,
selvästi erottuva ja selvärajainen valkoinen alue); riittämättömät takakulmaukset; ohut, piiskamainen häntä.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET

Muu kuin rotumääritelmän sallima säkäkorkeus; ylä- tai alapurenta; riippuvat korvat; vaaleiden merkkien puuttuminen kuonosta, poskista, kurkusta ja rinnasta.

HUOMIOITAVAA

Koiraa ei saa palkita, jos se on aggressiivinen tai sillä on anatomisia vajavaisuuksia, jotka voivat haitata terveyttä tai tasapainoisuutta.

HUOM.

Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.