ROTUMÄÄRITELMÄ LEONBERGINKOIRA

FCI:n numero 145 (LEONBERGER), alkuperämaa: SAKSA


(Hyväksytty: FCI 04.01.1996, käännös SKL-FKK 17.09.1996)

Hyväksytty: FCI 20.9.2002, Kennelliitto 29.10.2009


Käyttötarkoitus: Seura-, perhe- ja vahtikoira.


FCI:n ryhmä 2 (alaryhmä 2)
Pinseri- ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat

LYHYT HISTORIAOSUUS

Stuttgartin läheltä Leonbergistä kotoisin oleva raatimies Heinrich Essig astutti 1830- ja 1840-luvun vaihteessa mustavalkoisen newfoundlandinkoiranartun St. Bernhardin luostarista hankitulla Barry nimisellä bernhardinkoirauroksella. Myöhemmin risteytyksiin käytettiin myös pyrenneittenkoiraa. Tuloksena oli erittäin suuria, enimmäkseen pitkäkarvaisia ja valkoturkkisia
koiria. Essigin tavoitteena oli saada aikaan leijonan näköinen koira - leijona on Leonbergin kaupungin vaakunaeläin.

Ensimmäiset todelliset leonberginkoirat syntyivät 1846. Niissä yhdistyivät alkuperäisrotujen erinomaiset ominaisuudet. Jo lyhyen ajan kuluttua Leonbergistä myytiin useita koiria statussymboleiksi ympäri maailmaa.

Leonberginkoiraa pidettiin 1800- luvunlopulla Baden-Wurttembergin alueella etupäässä maatilojen koirana. Sen vartio- ja vetokoira ominaisuudet olivat tunnettuja. Molempien maailmansotien ja niitä seuranneiden pula-aikojen aikana jalostuskoirienmäärä laski erittäin voimakkaasti. Nykyään leonberginkoira on erinomainen perhekoira, joka sopeutuu hyvin kaikkiin nykyaikaisen elämän vaatimuksiin.

YLEISVAIKUTELMA

Alkuperäistä käyttötarkoitustaan vastaavasti leonberginkoira on hyvin suuri, voimakas ja lihaksikas mutta silti tyylikäs koira. Sille on tunnusomaista tasapainoinen ruumiinrakenne ja itsevarma rauhallinen, mutta valpas luonne. Erityisesti uros on mahtava ja voimakas.

MITTASUHTEET

Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rintakehän syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta.

KÄYTTÄYTYMINEN JA LUONNE

Perhekoirana leonberginkoira on nykyisissä asuin- ja elinolosuhteissa miellyttävä seuralainen, joka voidaan vaikeuksitta ottaa kaikkialle mukaan ja joka osoittaa erityistä lapsirakkautta. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Seurakoirana se on miellyttävä, tottelevainen ja peloton kaikissa elämäntilanteissa. Leonberginkoiran tulee olla luonteeltaan erityisesti itsevarma ja ehdottoman rauhallinen, keskimääräisen temperamenttikas (mm. leikkisä), helposti koulutettava, hyvin oppivainen ja huomiokykyinen sekä melua sietävä

PÄÄ

Kokonaisuudessaan leveyttä syvempi ja pikemminkin pitkänomainen kuin lyhyt. Kuonon pituuden suhde kallon pituuteen on noin 1:1. Nahka on kaikkialla tiivis, ei otsaryppyjä.

KALLO-OSA

Sivulta ja edestä katsottuna hieman kupera, voimakkuudeltaan sopusuhteessa runkoon ja raajoihin, mutta ei raskas. Kallo ei ole
takaosastaan oleellisesti leveämpi kuin silmien kohdalta.

OTSAPENGER

Selvästi erottuva, mutta ei liioiteltu.

KIRSU

Musta.

KUONO-OSA

Pitkänomainen, muttei suippo. Kuononselkä tasaleveä, ei saa olla kovera vaan pikemminkin hieman kupera.

HUULET

Mustat ja suupieliä myöten tiiviit.

LEUAT, HAMPAAT JA PURENTA

Voimakkaat leuat. Säännöllinen, tasainen ja täydellinen leikkaava purenta. Ylempi hammasrivi sulkeutuu tiiviisti alempaa vasten ilman rakoa. Hammaskaavion mukaiset 42 hammasta ovat kohtisuorassa leukoihin nähden (M3:n puuttuminen sallitaan). Tasapurenta on sallittu. Alaleuka ei saa kaventua kulmahampaiden kohdalta.

POSKET

Vain hieman korostuneet.

SILMÄT

Väriltään vaaleanruskeasta mahdollisimman tummanruskeaan, keskikokoiset, soikeat, eivät liian syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat, eivät liian lähellä, eivätkä liian kaukana toisistaan. Silmäluomet ovat tiiviit, sidekalvoa ei saa olla näkyvissä. Silmänvalkuainen (sarveiskalvon näkyvä osa) ei saa olla punertava.

KORVAT

Korkealle, eivät liian taakse kiinnittyneet. Keskikokoiset, päänmyötäisesti riippuvat ja paksut.

KAULA

Hieman kaareva ja sulavasti selkään liittyvä, mielummin pitkähkö kuin lyhyt. Ei löysää kaula- tai leuanalusnahkaa.

RUNKO

Säkä: Korostunut, etenkin uroksilla.

Selkä: Kiinteä, suora ja leveä.

Lanne: Leveä, voimakas ja lihaksikas.

Lantio: Viisto, leveä, melko pitkä, hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan. Koira ei saa olla takakorkea.

Rintakehä: Leveä ja syvä, ulottuu vähintään kyynärpäiden tasolle; ei liian tynnyrimäinen, pikemminkin soikea.

Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on vain hieman nouseva.

HÄNTÄ

Hyvin runsaskarvainen; koiran seistessä riippuu suorana. Liikkeessä häntä on vain hieman kaartunut, ei mielellään selkälinjan yläpuolelle nouseva.

RAAJAT

Hyvin voimakkaat, etenkin uroksilla.

ETURAAJAT

Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset, eivät kapea-asentoiset.

Lavat ja olkavarret: Pitkät, viistot ja lihaksikkaat. Lavan ja olkavarren välinen kulmaus ei saa olla liian tylppä.

Kyynärpäät: Rungonmyötäiset.

Välikämmenet: Vahvat ja kiinteät; edestä katsottuna suorat, sivusta lähes pystysuorat.

KÄPÄLÄT

Eteenpäin suuntautuneet (eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset), tiiviit ja lähes pyöreät, varpaat ovat hyvin kaareutuneet. Päkiät ovat mustat.

TAKARAAJAT

Yleisvaikutelma: Takaraajat eivät saa olla takaa katsottuna liian kapea-asentoiset. Ne ovat yhdensuuntaiset, kinnernivelet ja käpälät eivät saa olla sisä- eivätkä ulkokierteiset.

Reidet: Melko pitkät, viistot ja vahvalihaksiset. Polvikulmaus on selvä.

Kintereet: Voimakkaat, kinnerkulma on selvä.

Käpälät: Eteenpäin suuntautuneet ja vain hieman pitkänomaiset. Varpaat ovat kaareutuneet ja päkiät mustat.

LIIKKEET

Maatavoittavat ja tasaiset kaikissa askellajeissa; pitkälle eteen ulottuva etuaskel ja hyvä takaraajan työntö. Liikkeet ovat edestä ja takaa katsottuna suorat sekä käynnissä että ravissa.

KARVAPEITE

Puolipehmeästä karkeaan, runsas, pitkä ja rungonmyötäinen, ei jakauksella. Runsaasta pohjavillasta huolimatta koiran ääriviivojen tulee erottua. Karvapeite on suora, hieman laineikas on vielä sallittu. Erityisesti uroksilla on kaulassa ja rinnassa harja. Eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat runsaskarvaiset.

VÄRI

Leijonankeltainen, punainen, punaruskea ja vielä hiekanvärinen (hailakankeltainen, kermanvärinen) ja kaikki näiden yhdistelmät; musta maski. Mustat karvankärjet ovat sallittuja, mutta yleisvaikutelma ei saa olla musta. Hännän alapuoli, kurkun alla oleva
kaularöyhelö, eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat vaaleammat, mutta ne eivät saa poiketa liikaa yleisvärityksestä. Pieni valkoinen läikkä tai raita rinnassa ja valkoiset karvat varpaissa ovat sallittuja.

KOKO / SÄKÄKORKEUS

Urokset 72-80 cm, suositeltava keskikoko on 76 cm.

Nartut 65-75 cm, suositeltava keskikoko on 70 cm.

VIRHEET

Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen, ennen kaikkea poikkeamat
käyttäytymisessä, tyypissä, tasapainoisuudessa ja liikkeissä.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET

  • arkuus ja aggressiivisuus
  • vakavat anatomiset virheet kuten esim. pihtikinttuisuus, voimakkaasti köyristyvä selkä, sekä notkoselkä, voimakas etukäpälien ulkokierteisyys ja täysin riittämättömät kulmaukset olka-, kyynär-, polvi- tai kinnernivelissä
  • hammaspuutokset (paitsi M 3), ala- ja yläpurenta, muut purentavirheet.
  • voimakkaasti tai liian korkealle kiertynyt häntä
  • kihara tai liian voimakkaasti laineikas karvapeite
  • värivirheet: ruskea väri, jossa ruskea kirsu ja päkiät; musta punaruskein merkein, musta, hopeanväri ja riistanväri
  • maskin täydellinen puuttuminen
  • ruskea kirsu tai päkiät
  • hyvin voimakas pigmentinpuute huulissa
  • muun väriset kuin ruskeat silmät
  • liikaa valkoista väriä: valkoinen väri ulottuu varpaista välikämmeneen,kämmentä suurempi läiskä rinnassa, valkoista muualla kuin yllämainituissa kohdissa.
  • sisä- tai ulospäin kiertyneet silmäluomet ( entropium tai ektropium)

HUOM.

Uroksella tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin